pidätykset

Pidätykset ovat viranomaisten toimenpiteitä, joissa henkilön vapaus tilapäisesti riistetään rikosepäilyn selvittämisen tai yleisen turvallisuuden takaamisen vuoksi. Tällaiset toimenpiteet voivat sisältää poliisin kiinnioton sekä tilapäisen pidätyksen. Pidätyksen tavoitteena on mahdollistaa kuulustelut, estää pakeneminen sekä turvata todistusaineisto ja yleinen järjestys.

Pidätyksen kesto sekä jatkamisesta päättää yleensä oikeus tai syyttäjä, ja toimenpiteet on tehtävä kansallisen lainsäädännön sekä kansainvälisten ihmisoikeusnormien puitteissa. Detaaneille eli pidätetyille takaataan perusoikeudet: oikeus saada tieto pidätyksen syistä, oikeus asianajajaan, oikeus tulkkaukseen tarvittaessa, sekä oikeus ottaa yhteyttä läheisiin ja saada asianmukaista terveydenhoitoa. Lisäksi pidätetyn etu on saada mahdollisuus hakea valitusta sekä valmistautua oikeudenkäyntiin.

Esitutkinnallinen pidätys ja lyhytaikainen kiinniotto eroavat toisistaan sekä tarkoitukseltaan että kestoltaan. Esitutkintavankeus on pidempi toimenpide, jota käytetään tutkinnan aikana, kun taas lyhytaikainen kiinniotto on tarkoitettu väliaikaiseen kuulusteluun ja tehtävien toimenpiteiden suorittamiseen. Suomessa pidätys ja esitutkintavankeus ovat säädetty rikosmenettelylaissa; poliisi voi kiinniottaa tutkinnan aluksi ja esitutkintavankeuden myöntämisestä sekä jatkamisesta päättävät syyttäjä ja lopulta tuomioistuin. Kansainvälisesti pidätyksiä arvioidaan ja valvotaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sekä riittävien suojelumekanismien kautta.