perusluokitus

Perusluokitus on luokitusjärjestelmän perustaso, jossa kohteet, ilmiöt tai tiedot ryhmitellään muutamiin laajoihin pääluokkiin. Sen tarkoituksena on tarjota yhteinen, helposti ymmärrettävä kehys, jonka päälle voidaan rakentaa tarkempia alaluokkia ja erikoistuneita kategorioita. Perusluokitus toimii usein yhteisenä lähtökohtana, jonka varaan järjestelmällinen tiedonhaku, vertailu ja yhteentoimiva tiedonvaihto rakentuvat.

Ominaisuuksiensa osalta perusluokitus on tyypillisesti hierarkkinen tai osittain hierarkinen, ja sen pääluokat ovat kuvaavia sekä toisistaan erillisiä. Luokkien nimeäminen ja kriteerit pyritään määrittelemään johdonmukaisesti, jotta sama ilmiö voidaan luokitella yhdenmukaisesti eri tilanteissa. Järjestelmä on suunniteltu laajennettavaksi, jolloin uudet alaluokat voidaan lisätä olemassa olevien pääluokkien alle ilman rakenteen kaatumista.

Sovellukset jakautuvat monille aloille. Informaatiotutkimuksessa ja tietohallinnassa perusluokitus auttaa verkkosivujen sisällön, tietovarastojen ja tilastojen järjestämisessä. Kirjastojen, arkistojen ja museoiden luokitusperiaate voi tukea perusluokitusta yleisillä aihealueilla. Tuotekatalogeissa sekä koulutuksen sisällöissä se mahdollistaa tavaroiden ja oppisisältöjen nopean ohjauksen ja hakujen tehostamisen.

Perusluokitus on osa laajempaa luokitusjärjestelmää tai ontologiaa, ja sitä ylläpidetään yleensä kontrolloitujen sanastojen tai koodien avulla. Eri aloilla käytetään erilaisia standardeja ja muotoja, jolloin perusluokitus voi toimia sekä itsenäisenä että osana suurempaa järjestelmää. Termi viittaa suomenkielisessä kontekstissa perustason luokitukseen.