peruskäsitteestä

Peruskäsite, monikossa peruskäsitteet, tarkoittaa keskeistä, perustavaa käsitettä, joka muodostaa tietyn tieteenalan, aiheen tai oppimiskokonaisuuden perustan. Se on käsite, jonka kautta aihetta ymmärretään yleisesti ja jonka hallinta helpottaa uuden tiedon omaksumista sekä keskustelua. Peruskäsitteet toimivat kiinnikkeinä, joiden ympärille suurempi, monimutkaisempi ymmärrys rakentuu.

Peruskäsitteet ovat olennaisia sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Opetuksessa niiden identifiointi ohjaa oppimispolkuja, määrittelee osaamistavoitteita ja auttaa arvioinnin kohdentamisessa. Tutkimuksessa peruskäsitteet luovat yhteisen viitekehyksen, jonka varaan teorioita voidaan jäsentää, vertailla ja kehittää.

Esimerkkejä peruskäsitteistä eri aloilla: matematiikassa luku, funktio ja todistus; luonnontieteissä ainemäärä, energia, järjestelmä; yhteiskuntatieteissä instituutio, käyttäytyminen, kulttuuri. Kielitieteessä tai filosofiassa peruskäsitteet voivat olla esimerkiksi merkitys, viittaus tai todistus. Näitä käsitteitä käytetään oppimisen ja tutkimuksen perusteina sekä keskustelun referenssikohtina.

Kielitieteellinen ja kirjoituksellinen näkökulma: sanaa peruskäsite taivutaan eri tapauksissa, jolloin saadaan muotoja kuten peruskäsitteestä. Elatiivin muotoa käytetään ilmaisemaan sekä keskustelunaihetta että lähdettä: esimerkiksi "keskustelimme peruskäsitteestä" viittaa sekä käsitteen käsittelyyn että siihen, että kyseessä on tämän keskustelun aihe. Peruskäsitteet ovat siten keskeinen käsiteorganisaation ja kielellisen ilmaisun väline.