perusilmiöitä

Perusilmiöitä on suomalaisessa luonnontieteen opetuksessa käytetty termi, jolla viitataan ilmiöihin, jotka ovat sekä havaittavissa että toistettavissa ja joiden ymmärtäminen muodostaa perustan fysiikan ja muiden luonnontieteiden oppimiselle. Ne ovat yleensä yleisiä ja ajattelun kehittämistä tukevia kokonaisuuksia, joiden avulla oppilaat harjoittelevat havainnointia, mittaamista ja mallien rakentamista. Opetuksessa perusilmiöitä lähestytään usein kokemuksellisina ja konkreettisina, ja vähitellen niistä kehitetään yleistettäviä ilmiöitä sekä tarkempia selityksiä eri tasoilla.

Esimerkkejä perusilmiöistä ovat valon liike sekä heijastuminen ja taittuminen, lämmön siirtyminen ja sen muodot (johtuminen, säteily), sähkövirta ja vastus sekä magneettisuuden ilmiöt; liikkeen ja voiman perusilmiöt, kuten nopeus, kiihtyvyys ja Newtonin lait; sekä äänen syntyminen ja eteneminen. Opetuksessa perusilmiöitä tutkitaan kokeellisesti esimerkiksi havaintojen, mittausten ja yksinkertaisten mallien avulla. Tavoitteena on kehittää kykyä muodostaa selittäviä malleja, ymmärtää ilmiöiden välisiä yhteyksiä sekä soveltaa opittua arjen ja teknisen ongelmanratkaisun tilanteissa.