peruseläkejärjestelmistä

Peruseläkejärjestelmät viittaavat erilaisiin sosiaaliturvan malleihin, joiden tavoitteena on varmistaa kansalaisille perustason toimeentulo eläkeiässä. Nämä järjestelmät voivat vaihdella suuresti maittain ja niiden toteutusperiaatteet vaihtelevat. Yleisesti ottaen peruseläkejärjestelmät pyrkivät tarjoamaan turvaverkon, joka estää vanhuksia ajautumasta köyhyyteen.

Yksi yleinen malli on kansaneläke, joka on useimmiten verovaroin rahoitettu ja kaikille kansalaisille tai pysyvästi maassa asuville maksettava tasasuuruisena tai tarveharkintaisena etuutena. Tällainen järjestelmä ei välttämättä perustu aiemmin ansaittuun tulotasoon tai työhistoriaan, vaan sen tarkoituksena on taata minimitoimeentulo.

Toinen lähestymistapa voi olla yhdistelmäkansaneläke, jossa yhdistyvät sekä väestöön perustuva etuus että työhön perustuva ansioeläke. Tällöin kansaneläke täydentää ansioeläkkeellä saavutettua tasoa, jos se jää riittämättömäksi.

Peruseläkejärjestelmien rahoituslähteet voivat olla moninaisia, sisältäen verotuksen lisäksi työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuja. Järjestelmien tasoa ja kattavuutta säädellään usein poliittisilla päätöksillä ja ne heijastavat yhteiskunnan arvoja ja taloudellisia resursseja. Tavoitteena on yleensä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin turvaaminen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen.