perusasetelman

Perusasetelma on narratiivin analyysissä käytetty käsite, joka kuvaa tarinan perustavaa lähtötilannetta. Se sisältää yleensä päähenkilön sekä mahdolliset tukihenkilöt, tarinan miljöön sekä tilanteen, jossa tarina alkaa. Perusasetelma määrittelee alkutilanteen, konfliktin ja odotukset ennen tarinan kehityksen alkua.

Etymologia: Sana muodostuu sanoista perus- ja asetelma, eli perustavaa laatua olevaa järjestelyä tai koostumusta. Käytössä korostuu ajatus vakaasta, alkutilanteesta, johon tarinallinen tapahtumaketju asettuu.

Käyttö: Sitä käytetään sekä kirjallisuutta että elokuvaa analysoitaessa kuvaamaan tarinan alussa vallinneita olosuhteita. Perusasetelmaa verrataan usein tarinan käännekohtiin, kehitykseen ja lopputulokseen, jotta voidaan ymmärtää, miten aloitus vaikuttaa koko tarinan merkitykseen.

Komponentit: Tyypilliseen perusasetelmaan kuuluvat päähenkilö (ja mahdolliset sivuhenkilöt), miljöö eli paikka ja aika, nykytilanne eli status quo sekä hahmojen tavoitteet ja motivaatio sekä mahdolliset esteet ja teemat, jotka muovaavat tarinan sävyä.

Rooli juonen kehityksessä: Perusasetelma on tarinan lähtökohta, eikä se sinänsä määrittele juonta. Juonen kehitys alkaa, kun alkutilanteeseen syntyy muutos tai kimmoke, joka siirtää tarinaa eteenpäin.