periytyvyysvaikutuksia

Periytyvyysvaikutukset ovat geneettisten tekijöiden vaikutuksia yksilön ominaisuuksiin sekä niiden mahdollisia siirtymisiä seuraaville sukupolville. Termiä käytetään usein yhteydessä periytyvyyden estimointiin, joka kuvaa sitä, kuinka suuri osa tietyn ominaisuuden variation on perinnöllisten erojen aiheuttamaa. Periytyvyys ei kuitenkaan tarkoita kohtalon osuuksia yksilölle, vaan populaatio- ja tilastotason mittaria.

Periytyvyyden arvioinnissa käytetään erilaisia tutkimusmenetelmiä, kuten kaksostutkimuksia, perhesuhdetutkimuksia ja adoptiotutkimuksia, sekä modernimpia genetiikkaan perustuvia menetelmiä kuten GWAS-tutkimuksia. Näiden avulla voidaan erottaa geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutukset ja laskea niin sanottu heritability-kertoimen (h^2), joka kuvaa sitä osuutta fenotyyppisestä vaihtelusta, jonka katsotaan johtuvan geneettisistä eroista.

Esimerkkejä periytyvyysvaikutuksista ovat suuret ja pienemmät geneettiset vaikutukset yksilön fyysisiin ominaisuuksiin, kuten pituuteen tai silmien väriin, sekä joihinkin sairauksiin liittyvät geneettiset riskiprofiilit. Monien ominaisuuksien taustalla on monen geneetin ja ympäristön vuorovaikutus, mikä tekee periytyvyydestä monimutkaisen ja osin kontekstisidonnaisen käsitteen.

Epigenetiikka lisää toisaalta uudenlaisen näkökulman: joitakin periytyviä muutoksia voidaan välittää sukupolvelta toiselle ilman DNA-sekvenssin muutosta, esimerkiksi DNA-methylaatioiden kautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pysyviä tai muuttumattomia periytyvyysvaikutuksia kaikissa tapauksissa, ja vaikutukset vaihtelevat suuresti.

Rajoitukset ovat tärkeä osa käsitettä: h^2-arvio on populaatiokohtainen ja riippuu sekä perinnöllisistä että ympäristötekijöistä. Se ei anna yksilötason ennusteita eikä kerro syytä yksittäisen ominaisuuden esiintymiselle.