perinnöllisyysanalyysiin

Perinnöllisyysanalyysi viittaa tieteelliseen tutkimukseen, jolla pyritään selvittämään, kuinka suuri osa yksilöiden välisistä eroista tietyssä ominaisuudessa tai piirteessä johtuu geneettisistä tekijöistä verrattuna ympäristötekijöihin. Se on keskeinen käsite perinnöllisyystieteessä ja sitä käytetään monilla eri aloilla, kuten genetiikassa, käyttäytymistieteessä, lääketieteessä ja maanviljelyssä.

Analyysi perustuu usein vertailuun. Yksi yleinen menetelmä on verrata samankaltaisten ja erilaisten sukulaisten ominaisuuksia. Esimerkiksi identtisten kaksosten (jotka jakavat 100 % geeneistään) ja eriparisten kaksosten (jotka jakavat noin 50 % geeneistään) ominaisuuksien vertailu voi auttaa arvioimaan perinnöllisyyden osuutta. Samoin sukututkimukset, joissa seurataan tiettyä piirrettä sukupolvien yli, voivat antaa viitteitä sen periytyvyydestä.

Tilastollisia menetelmiä, kuten varianssianalyysiä, käytetään yleisesti perinnöllisyysanalyysissä. Näiden menetelmien avulla voidaan jakaa havaittu vaihtelu ominaisuudessa geneettiseen varianssiin, yhteiseen ympäristövarianssiin (tekijät, jotka vaikuttavat samankaltaisesti sisaruksiin) ja ainutlaatuiseen ympäristövarianssiin (tekijät, jotka vaikuttavat yksilöön eri tavalla). Perinnöllisyyden arvio, jota merkitään usein symbolilla h², edustaa osuutta havaittavasta varianssista, joka selittyy geneettisillä tekijöillä.

On tärkeää huomata, että perinnöllisyysanalyysi ei kerro, mitkä tietyt geenit vaikuttavat ominaisuuteen, eikä se myöskään osoita, että ominaisuus olisi muuttumaton. Perinnöllisyysarviot ovat tyypillisesti populaatiospesifisiä ja voivat muuttua, jos ympäristöolosuhteet muuttuvat.