peridermisissä

Peridermisissä tarkoitetaan kasvin ulkokuoren kaltaista suojaavaa kudosta, joka kehittyy sekundaarisen kasvun aikana ja korvaa vanhemman epidermiksen varttuneissa kudoksissa kuten varressa ja juurissa. Sen tehtävänä on suojata kudoksia mekaaniselta vaurioitumiselta, patogeeneiltä sekä vähentää veden haihtumista.

Peridermin muodostuminen edellyttää kolmen kudostyypin yhteistoimintaa: korkokambium (phellogen), korkokerros (phellem) ja sisäinen phelloderm. Korkokambium tuottaa ulospäin korkokerroksen sekä sisäänpäin phellodermin. Näin periderm on rakenteeltaan kerroksellinen ja laajeneva kudos, joka kasvaa vanhemman epidermiksen tilalle. Korkosolut ovat usein suberoituneet, mikä lisää vedenpitävyyttä ja vastustuskykyä ulkoisille tekijöille.

Peridermiin kuuluvat myös rakenteet kuten lenticellit, jotka mahdollistavat kaasujen vaihdon kuoren läpi tiiviissä kuorellisessa kudoksessa. Loppujen lopuksi peridermis säätää oksien ja runkopuun veden- ja kaasujen tasapainoa sekä vaikuttaa puun latterin ja iän myötä syntyvään kuoren ulkonäköön.

Sijainnin ja rakenteen ominaispiirteet voivat vaihtaa lajeittain, mutta peridermin yleinen tehtävä pysyy samana: suojata ja toimia eristävänä rajapintana sekundaarisessa kasvussa. Peridermisissä tapahtuva kehitys on keskeinen osa puiden ja pensastojen kuoren muodostumista sekä kasvin pitkäaikaisessa sopeutumisessa ympäristöön.