perheterapiassa

Perheterapia on psykoterapeuttinen lähestymistapa, jossa terapiaprosessi keskittyy koko perheeseen ja sen vuorovaikutussuhteisiin. Tavoitteena on parantaa kommunikaatiota, lisätä yhteistyökykyä sekä tukea sekä yksilön että perheen hyvinvointia. Perheterapiassa korostuu systeminen näkökulma: ongelmat nähdään perheen vuorovaikutuksen kautta, ei pelkästään yksilön sisäisinä ongelmina.

Menetelmät vaihtelevat, mutta tyypillisesti käytetään yhteisiä istuntoja, joissa koko perhe osallistuu ongelmanratkaisuun, sekä yksilö- ja vanhempaintapaamisia. Suuntauksia ovat muun muassa strukturaalinen ja strateginen perheterapia sekä ratkaisukeskeinen ja narratiivinen työskentely. Usein mukaan otetaan useampi sukupolvi tai useampia ammattilaisia työparina. Työntekijöinä voivat olla psykoterapeutit, psykologit sekä sosiaalityöntekijät.

Käyttökohteet: lasten ja nuorten käyttäytymis- ja emotionaaliset ongelmat, vanhemmuuden tukeminen, kriisitilanteet sekä osa psykiatrisia häiriöitä. Perheterapiaa voidaan käyttää sekä yksilöhoidon tukena että sen osana, erityisesti silloin kun perheiden vuorovaikutus vaikuttaa oireisiin tai hyvinvointiin.

Näyttö: tutkimukset viittaavat siihen, että perheterapialla on myönteisiä vaikutuksia perhetoimivuuteen ja joillakin potilailla oireiden vähenemiseen. Tehokkuus vaihtelee ongelman mukaan, mutta menestystä on erityisesti lasten ja nuorten häiriöissä sekä perheen toimivuuden parantumisessa.

Toteutus Suomessa: perheterapia tarjotaan julkisessa terveydenhuollossa lasten-, nuoriso- ja aikuissairauksien sekä perheneuvonnan yhteydessä. Työskentely tapahtuu usein poliklinikoilla, perheneuvoloissa sekä terapiayksiköissä.