pelitieteeseen

Pelitiede on tieteellinen ala, joka tutkii strategisia vuorovaikutuksia tilanteissa, joissa useat toimijat valitsevat tekojaan ottaen huomioon toisten päätökset. Pelaajat pyrkivät maksimoimaan omat etunsa, minkä vuoksi malleissa käytetään hyötyfunktioita, strategioita ja informaation rakenteita. Pelit esitetään usein matemaattisesti normaalimuodossa tai laajennetussa extensive-form -mallissa. Keskeisiä käsitteitä ovat strategia, hyötyfunktio, informaation laajuus sekä pelityypit—epä-yhteistyöpelit ja yhteistyöpelit.

Pelitieteen keskeisistä teoreettisista näkökulmista muodostuvat muun muassa epä-yhteistyöpelien ja yhteistyöpelien analyysi, sekä Nashin tasapainon, Pareto-tehokkuuden ja muiden tulosten tarkastelu. Lisäksi ala kattaa evoluutiopelit, joissa strategiat muuttuvat populaatioiden kautta, sekä algoritmisen peliteorian ja kokeellisen peliteorian tutkimukset, jotka tuovat mukanaan käytännön sovelluksia ja käyttäytymisen empiiristä tarkastelua.

Pelitieteen sovellukset ovat laajoja: talous ja politiikka, biologia (evoluutiopelit), tietojenkäsittelytiede ja tekoäly sekä mekaniikan ja markkinoiden suunnittelu, mukaan lukien mekanismien suunnittelu ja huutokauppateoria. Historian merkittäviä virstanpylväitä ovat von Neumannin ja Morgensternin Theory of Games and Economic Behavior sekä Nashin tasapainokäsite 1950-luvulla. Nykyään ala kehittyy yhä tiiviissä yhteistyössä kokeellisen käyttäytymisen, tekoälyn ja datatieteen kanssa.