peilipinnoitteet

Peilipinnoitteet ovat optisten peilien pinnalle sijoitettavia kerroksia, joiden tarkoituksena on parantaa heijastavuutta, muokata spektriä tai suojata pintaa ympäristön haitallisilta tekijöiltä. Niiden tehtävä riippuu käyttökohteesta, mutta yleisellä tasolla ne vaikuttavat sekä heijastuvuuteen että pinnan kestävyysominaisuuksiin.

Metalliset pinnoitteet ovat yleisimpiä. Alumiinikerros tarjoaa hyvän heijastuvuuden laajalla näkyvän spektrin alueella ja on yleinen valinta suurprisma- tai peruspeileissä. Hopea antaa erittäin korkean heijastuvuuden, erityisesti tietyillä aallonpituuksilla, mutta se on herkempi ympäristön vaikutuksille ja vaatii suojakerroksia. Yleisiä suojakerroksia ovat karkaistu lasi- tai oksidikerrokset, kuten MgF2- tai Al2O3-päällysteet, jotka parantavat kestävyyttä ja estävät tärinöitä sekä hapettumista.

Dielektriset pinnoitteet koostuvat useista kerroksista, joissa vuorottelevat korkean ja matalan refraktiivisuuden materiaalit. Ne mahdollistavat erittäin korkean heijastuvuuden samalla kun niillä voidaan hallita spektriä, polarisaatioita ja kestävyyttä. Dielektriset pinnoitteet ovat laajasti käytössä esimerkiksi erittäin tarkkojen optisten laitteiden ja suurten teleskooppejen primaarien pinnoitteissa sekä tietyissä laser- ja autonkäsittelysovelluksissa.

Pinnoitteiden valmistusmenetelmät voivat sisältää PVD- (evaporointi), sputtering- ja ionisidontamenetelmiä sekä monikerroksisten pinnoitteiden tarkkaa kerrosten paksuutta ja laatua vaativaa kontrollia. Yleisimmät parametrit, joita seurataan, ovat heijastavuus, katsottu spektri ja kulma- sekä polarisaatiokohtainen vaste sekä pinnan mikrorauhan ja absorptio.

Käyttökohteita ovat suunnattuna teleskoopit ja tieteelliset instrumentit, laseroptiikka sekä tarkasti määritellyt näkyvän ja lähialueiden spektrit, joissa pitkäaikainen kestävyys ja matala laajentuma ovat tärkeitä.