patronaattisten

Patronaattisten käsite viittaa historiallisessa kirkko- ja valtahistoriassa tahoihin, joilla oli patronaattioikeudet. Patronaatilla tarkoitetaan oikeutta valita papistoa, hallinnoida kirkollisia tuloja sekä valvoa kirkollista hallintoa tietyn seurakunnan, kappelin tai maakunnan osalta. Patronaattisten asema perustui usein säätyyn, maa-alueeseen tai hallitsijaan liittyviin oikeuksiin, ja oikeudet voitiin siirtää, luovuttaa tai tarkistaa aikakausittain.

Etymologia: Sana juontaa latinankielisestä patronus-käsitteestä. Suomeksi termi muotoutui muodoihin patronaatti ja patronaattinen, jotka yhdistettiin kirkollisen hyödyn ja hallinnon yhteyksiin. Käytössä esiintyy myös naisellis- ja muokkausmuotoja riippuen lauseyhteydestä.

Historia: Patronaatiojärjestelmät olivat yleisiä keskiajalla ja varhaismodernilla ajanjaksolla. Oikeudet saattoivat koskea papin viran asettamista, piispan tai kirkon hallinnon ylintä päätäntävaltaa sekä kirkollisten tulojen jakamista ja hallintoa. Käytännöt sekä laajuus vaihtelivat alueittain ja valtakunnittain, ja ne kytkeytyivät usein sekä kirkon että valtion valtapiiriin.

Suomen ja pohjoisten alueiden kontekstissa: Suomen kirkollinen järjestelmä oli vuosisatoja osa Ruotsin valtakunnan hallintoa, jossa patronaatti-tyyppiset liitot ilmensivät vallan ja talouden valvontaa kirkon toiminta-alueilla. Myöhemmät lainsäädännölliset ja hallinnolliset uudistukset sekä valtionkirkon vahvistuminen muuttivat tai purkivat perinteisiä patronaatti-oikeuksia.

Nykytila: Nykyään perinteiset patronaatti-oikeudet ovat pääosin kumottuja tai siirtyneet kirkon ja valtion hallinnolle. Termi esiintyy lähinnä historiallisissa ja oikeudellisissa lähteissä. Joillakin instituutioilla voi säilyä seremoniallinen tai kunnianhimoinen patronaatin asema ilman laillisia valtuuksia.