patogeenisuus

Patogeenisuus on mikroorganismin kyky aiheuttaa tauti isäntäorganismissa. Se riippuu sekä patogeeniin liittyvistä ominaisuuksista että isännän sekä ympäristön tiloista. Patogeenisuus ja virulenssi ovat läheisiä käsitteitä, mutta niitä ei tule pitää synonyymeinä: patogeenisuus kuvaa taudinaiheuttamiskykyä, kun taas virulenssi viittaa taudin vakavuuteen tai haitan suuruuteen.

Keskeiset patogeenisuuden tekijät ovat virulenssitekijöitä, kuten adhesiokyvyn, invasio kudoksiin sekä immuunijärjestelmän väistömekanismit. Virulenssitekijät voivat sijaita bakteerin kromosomissa, plasmideissa tai virulence-alueilla, ja niiden ilmeneminen riippuu isännästä, annostuksesta ja reitistä, jota mikrobi pääsee kehoon. Patogeenisuus on siten kontekstuaalista: sama laji voi olla vähemmän patogeeninen terveellä yksilöllä ja vaarallinen immuunipuolustuksen heikentyessä.

Patogeenit jaetaan usein obligatootteihin patogeeneihin sekä opportunistisiin patogeeneihin. Opportunistiset patogeenit voivat aiheuttaa tautia, kun isännän vastustuskyky on heikentynyt tai kun normaalit mikrobiyhteisöt ovat järkkyneet.

Pathogenesis etenee tyypillisesti kontaktista isäntään adhesiosta invasioon ja kudostuhoon, replikaatioon ja immuunivasteen väistöön, mikä johtaa oireisiin ja mahdolliseen taudinlevittäytymiseen. Tutkimuksessa käytettyjä mittareita, kuten ID50 (infektiivinen annos 50 %) ja LD50 (mortaliteettinen annos 50 %), ovat pääasiassa kokeellisia välineitä, eivät kliinisiä indikaattoreita.