patentoitavuuteen

Patentoitavuus viittaa ominaisuuteen, joka tekee keksinnöstä kelvollisen patentointiin. Patentti on yksinomainen oikeus, jonka valtio myöntää keksijälle tietylle ajanjaksolle, yleensä 20 vuotta, edellyttäen, että keksintö täyttää tietyt vaatimukset. Patentoitavuuden keskeisiä kriteerejä ovat uutuus, keksinnöllisyys ja teollinen käyttökelpoisuus.

Uutuus tarkoittaa, että keksintö ei saa olla tullut yleisön tietoon missään muodossa ennen patenttihakemuksen jättämispäivää. Tämä voi tapahtua julkaisun, myynnin tai julkisen esittelyn kautta. Keksinnöllisyys edellyttää, että keksintö ei saa olla itsestään selvä alan asiantuntijalle. Sen tulee tarjota jotain uutta tai yllättävää verrattuna tunnettuun tekniikkaan. Teollinen käyttökelpoisuus puolestaan tarkoittaa, että keksintöä on voitava valmistaa tai käyttää teollisesti.

Lisäksi patentoitavuus voi rajoittua tiettyihin aloihin. Esimerkiksi luonnontieteelliset lait, matemaattiset menetelmät, liiketoimintamenetelmät ja taiteelliset teokset eivät yleensä ole patentoitavissa. Ohjelmistot voivat olla patentoitavissa, jos ne tarjoavat teknisen ratkaisun johonkin tekniseen ongelmaan.

Patenttihakemuksen tekeminen on prosessi, jossa kuvataan keksintö yksityiskohtaisesti ja määritellään patenttivaatimukset. Patenttivirasto tutkii hakemuksen ja arvioi, täyttääkö keksintö patentoitavuuden kriteerit. Jos vaatimukset täyttyvät, patentti myönnetään.