passiivipartisiippi

Passiivipartisiippi on suomen kielen passiivia ilmaisiva participiippimuoto. Se kuvaa toimintaa, jossa teon tekijä ei ole pääosassa vaan toiminnan vaikutus kohdistuu johonkin muuhun. Passiivipartisiippi toimii sekä predikaattina yhdessä olla-verbin kanssa että määrittelevänä adjektiivina, jolla nounsia voidaan täydentää ilman erillistä lauseenvastaavaa eventtiä.

Muodostus ja pääasialliset muodot. Suurin osa verbeistä saa passiivipartisiipin lisäämällä päätteet -ttu, -tty tai -ttu/-tty, riippuen verbin vartalosta ja äänteistä. Esimerkkejä: avata → avattu, kirjoittaa → kirjoitettu, syödä → syöty, tehdä → tehty, antaa → annettu. Epäsäännöllisiä muotoja esiintyy kuitenkin: nähdä → nähty, käydä → käyty, löytää → löytynyt. Passiivipartisiippi taipuu adjektiivisesti, joten se esiintyy kuten adjektiivi: avattu ovi, kirjoitettu raportti, avattuja ovia jne.

Käyttö. Passiivipartisiippiä käytetään sekä predikatiivissa (olla + passiivipartisiippi) että määrittelevänä adjektiivina. Esimerkkejä: Ovi on avattu. Raportti on kirjoitettu. Tila on pidetty siistinä. Se soveltuu myös kuvaileviin lausekkeisiin ja neutraalin, agentittoman ilmaisun rakentamiseen: avattu ovi, suljettu ikkuna, valmistettu ruoka. Passiivipartisiippiä voidaan käyttää sekä puheessa että kirjoituksessa ilmaistaessa tapahtunutta tilaa tai lopputulosta ilman suoraa tekijää.

Verrattuna aktiivisiin partiisiippeihin. Passiivipartisiippi ilmaisee teon tekemisen kohteeseen liittyvää vaikutusta, kun taas aktiivinen partisiippi (-va/-vä) ilmaisee tekijää tai toiminnan suorittajaa. Esimerkiksi kirjoitettu raportti (passiivi) versus kirjoittava kirjoittaja (aktiivi). Passiivipartisiippi on keskeinen keino rakentaa neutraali, agentiton passiivilauseke suomen kielessä.