partitiivpluraal

Partitiivpluraali on suomen kielen partitiivisen tapauksen monikko. Se muodostaa useamman kohteen viittaavan tilan, jossa määrä on epätäydellinen, epävarma tai ei ole kokonaisuudessaan tiedossa. Partitiivpluraali esiintyy erityisesti verbien kanssa, jotka vaativat partitiivivaikutteen, sekä negatiivisissa lauseissa ja toistuvissa tai jatkuvissa toimissa.

Muodostuminen ja hapat tai muutokset partitiiviplauralle vaihtelevat sanan vartalosta ja vokaaliharmoniasta johtuen. Yleisiä lopputappeja ovat -oja/-öitä, -ia/-iä sekä -uja/-y- tai -pia/-päi- kaltaiset muodot, riippuen sanan päättymisestä ja tavujen yhteensopivuudesta. Esimerkkejä yleisistä partitiivpluraaleista:

- kirja → kirjoja

- kukka → kukkia

- koira → koiria

- talo → taloja

- auto → autoja

- pöytä → pöytiä

- kirje → kirjeitä

Käyttö on keskeinen partitiivpluraalin ymmärtämisessä. Sitä käytetään, kun puhutaan epäksistettävästä tai osittaisesta määrästä, tai kun lauseen predikaatti edellyttää partitiivia. Negatiivisissa lauseissa objekti on yleensä partitiivissa monikossa: “Minulla ei ole kirjoja.” Jatkuvissa tai ei-kokoavissa toimissa, kuten “Söin kirjoja” tai “Ostin kukkia,” käytetään partitiivipluraalia korostamaan määrän epätäydellisyyttä.

Partitiivpluraali on tärkeä osa suomen murretta ja kielitavaraa, sillä sen oikea käyttö vaikuttaa lauseiden merkitykseen ja kieliopilliseen oikeellisuuteen. Sen huolellinen hallinta auttaa erottamaan oikeanlaisen ilmaisun sekä yksittäisissä että monikossa esiintyvissä substantiiveissa.