partitiivissä

Partitiivi on suomen kielen taivutusmuoto, jota käytetään monissa eri tarkoituksissa. Se ilmaisee epätäydellistä tilaa, osittaista toteutumista sekä epämääräistä määrää ja on tavallinen objektiluokan muoto monissa verbi- ja lauselauseissa. Partitiivia käytetään sekä yksikkö- että monikkomuodoissa, ja sen valinta riippuu kontekstista, sanan tarkoituksesta sekä siitä, onko toiminta täydellinen vai ei.

Käyttöperiaatteet. Partitiivia käytetään erityisesti seuraavissa tilanteissa: 1) epätäydellinen tai jatkuva toiminta, esimerkiksi "Olen lukemassa kirjaa" tai "Luen kirjaa"; 2) epämääräinen määrä tai massaesineet, kuten "juon maitoa" tai "ostin vähän kahvia"; 3) negaatioissa, jolloin objekti on usein partitiivissa, esimerkiksi "En syö voileipää"; 4) joidenkin verbien kanssa, kuten tarvitsee, haluta, olla tarvetta, esimerkiksi "Tarvitsetko kahvia?" tai "Haluatko kahvia?"; 5) monikkomuodossa kappaleiden ilmaiseminen, kuten "Näen koiria" (monikko) vastakohtana "koiraa" (yksikkö).

Esimerkit. Yksikön partitiiviin taipuvat sanoja ovat esimerkiksi kirja → kirjaa, maito → maitoa, vesi → vettä, voileipä → voileipää, kahvi → kahvia. Monikon partitiivi voi päättyä esimerkiksi -ja/-oja tai -ia/-iä, kuten koira → koiraa (yksikkö) ja koirat → koiria (monikko). Huomioitavaa on, että partitiivin käytössä on poikkeuksia ja taivutussääntöjä, ja sanatyypin mukaan muoto voi vaihdella.

Yhteenveto. Partitiivi on keskeinen osa suomen kielen objektin-ilmaisua, käytetty silloin kun toiminta ei ole toteutunut tai kun määrä on epämääräinen, sekä tietyissä verbiyhteyksissä ja negaatioissa. Sen morfologiset muodot vaihtelevat sanan mukaan, mikä tekee partitiivista monimutkaisen mutta jokapäiväisen.