participiaalit

Participialit ovat verbin tavuttomia eli ei-finitejä muotoja, joita käytetään adjektiiveina tai adverbiaaleina. Ne ovat verbimuotoja, mutta ne eivät ilmaise henkilöä tai lukua samalla tavalla kuin finitteiset muodot. Participiaalit voivat sitoa omana ilmauksena tai toimia osana lauseketjua, jolloin ne korvavat osan relative- tai konjunktiolauseesta.

Finnissä on useita päätyyppejä, joista yleisimpiä ovat nykyaikainen aktiivinen partisiippi, mennyt aktiivinen partisiippi, passiivinen partisiippi ja adverbiaalinen partisiippi eli konverb.

Nykyaikainen aktiivinen partisiippi muodostuu yleensä -va/-vä loppuilla. Esimerkiksi nouseva aurinko tarkoittaa jotain, joka on nousemassa. Tämä muoto kuvaa jatkuvaa tai yleistä toimintaa subjektin kannalta ja voidaan käyttää adjektiivina, kuten "nouseva aurinko".

Mennyt aktiivinen partisiippi päättyy usein -nut/-nyt (joissain verbiluokissa muitakin muotoja). Esimerkki: lukenut. Sitä käytetään, kun halutaan ilmaista, että subjekti on tehnyt jotakin aikaisemmin; sitä käytetään usein yhdessä perfekti- ja pluskvamperfektimuotojen kanssa.

Passiivinen partisiippi muodostuu -ttu/-tty/-tty-loppuisista muodoista, kuten kirjoitettu tai annettu. Näitä käytetään adjektiiveina, jotka kuvaavat jotakin, joka on tehty tai annettu, sekä passiivin ilmaisemiseen: kirjoitettu kirja, annettu ohje.

Adverbiaalinen partisiippi eli konverb koostuu -en-päätteisistä muodoista, esimerkiksi laulaen, juosten, hymyillen. Näillä muodoilla ilmaistaan samanaikaista toimintaa tai tapaa tehdä jotain, usein lauseen sivulauseen tapaan: Hän lauloi laulaen.

Participiaalit taipuvat adjektiiveina ja sopeutuvat nominien mukaan sekä lajissa että tapauksessa, jolloin ne voivat muodostaa luontevia rinnakkaisia ilmauksia ja supistettuja relative-lauseita. Niiden käyttö on yleistä sekä kirjallisessa että arkisessa kielessä, mutta etenkin kontekstissa ne voivat vaikuttaa lauseen selkeyteen.