pariutumiskäyttäytymiseen

Pariutumiskäyttäytyminen viittaa monenlaisiin toimiin, joita eläimet suorittavat lisääntymistarkoituksessa. Nämä käyttäytymismallit voivat vaihdella suuresti lajista toiseen, mutta niillä on yleensä sama päämäärä: löytää sopiva pari ja varmistaa onnistunut lisääntyminen.

Monet lajit käyttävät erilaisia viestintämuotoja houkutellakseen kumppaneita. Tähän voi kuulua visuaalisia signaaleja, kuten kirkkaita värejä tai tansseja, tai auditiivisia signaaleja, kuten laulua tai kutsuhuutoja. Jotkut eläimet tuottavat myös kemiallisia signaaleja, feromoneja, jotka leviävät ilmassa tai vedessä ja ilmoittavat niiden lisääntymisvalmiudesta.

Kilpailu kumppaneista on yleistä monissa lajeissa, erityisesti silloin kun naaraita on vähemmän tai kun ne ovat valikoivampia. Urokset saattavat kilpailla keskenään fyysisesti, esimerkiksi taistelemalla, tai käyttää muita strategioita, kuten resurssien hallintaa tai reviirin puolustamista, tehdäkseen itsensä houkuttelevammiksi.

Kun pari on muodostunut, pariutumiskäyttäytymiseen voi sisältyä lisärituaaleja, kuten parittelua edeltäviä kosketuksia tai hoivaamista. Näiden käyttäytymismallien tarkoituksena on vahvistaa parin sidettä ja valmistella molempia osapuolia lisääntymiseen. Parittelun jälkeenkin voi esiintyä käyttäytymistä, joka liittyy poikasten hoitoon tai jälkeläisten suojelemiseen. Pariutumiskäyttäytymisen ymmärtäminen on olennaista eläinten ekologian ja evoluution tutkimuksessa.