paperipohjaiseen

Paperipohjaiseen on suomalainen adjektiivi, joka kuvaa jotain, joka perustuu paperiin tai hoidetaan paperimuodossa. Sanaa käytetään yleisesti kuvaamaan järjestelmiä, prosesseja tai asiakirjoita, joissa tiedot ja toiminta ovat fyysisesti paperilla eikä digitaalisissa tiedostoissa.

Käyttökontekstina paperipohjaisuutta sovelletaan muun muassa hallinnossa, terveydenhuollossa, koulutuksessa sekä arkistoinnissa. Esimerkiksi paperiset lomakkeet, paperiset rekisterit ja manuaaliset kirjanpitoprosessit ovat tyypillisiä paperipohjaisia ratkaisuja. Sanamuodossa voidaan puhua myös paperipohjaisesta arkistosta, väestötietojärjestelmästä tai hallinnollisista käytännöistä, jotka tuottavat ja säilyttävät tietoja paperimuodossa.

Edut ja haitat: Paperipohjaisuus voi toisinaan vähentää riippuvuutta teknisestä infrastruktuurista ja tarjota välitöntä käytettävyyttä ilman sähköisiä järjestelmiä. Toisaalta se vie tilaa, on altis katoamiselle ja vaurioitumiselle, vaikeuttaa tiedon hakua ja jakamista, sekä lisää virheiden mahdollisuutta tiedon käsittelyssä. Lisäksi siirtoja digitaalisiin järjestelmiin ja palautumista koskevat prosessit voivat olla kustannuksiltaan ja ajankäytöltään suuria.

Nykytilanne ja kehitys: Monet organisaatiot pyrkivät vähentämään paperinkäyttöä ja siirtymään digitaalisempiin ratkaisuihin osana hallinnon ja liiketoiminnan digitalisaatiota. Paperipohjaisuus voi kuitenkin jatkua tietyissä konteksteissa, esimerkiksi tilanteissa, joissa luottamuksellisuus, lainsäädäntö tai käytännön rajoitteet suosivat paperia. Paperipohjaisten prosessien tuntemus on olennaista arkkitehtuuriin ja arkistointiin liittyvissä päätöksissä.