pankkirajoitteet

Pankkirajoitteet ovat pankin taloudellisia velkoja tai sitoumuksia muille osapuolille. Ne muodostavat vastakkaisen puolen pankin taseessa suhteessa sen varoihin ja kertovat, millaisia rahoitusvelvoitteita pankilla on sekä millaisia kustannuksia siihen liittyy. Rahoitus- ja liiketoimintapäätökset riippuvat siitä, miten suuret ja millaisia pankin riittävän lyhytaikaisen ja pitkän aikavälin rahoituksen lähteet ovat.

Keskeiset pankkirajoitteet voidaan jakaa useisiin pääryhmiin. Asiakastalletukset, kuten käyttö­talletukset, säästötilit ja määräaikaistalletukset, muodostavat usein vakaamman rahoituspohjan. Liikkeeseen lasketut velkapaperit ja muut velkakirjat, kuten joukkovelkakirjat ja muut rahoitusinstrumentit, edustavat markkinoilla hankittua rahoitusta. Välinen pankkirahoitus (interbank) kattaa toisten pankkien väliset lainat. Alistetut velat (subordinated debt) sekä lyhytaikaiset rahoitussopimukset, kuten takaisinostot (repo-sopimukset), täydentävät rahoitusvalikoimaa.

Rahoituksen rakenne vaikuttaa pankin kykyyn hallita likviditeettiä ja kustannuksia sekä sen vakautta taloudellisen paineen aikana. Talletuspohja on usein vakaampi kuin wholesale-rahoitus, joka voi olla herkempää markkinaolosuhteiden muutoksille. Kansainväliset ja alueelliset säännökset, kuten likviditeetti- ja pääomavaatimukset, ohjaavat pankkien rahoituspitoa ja -kustannuksia sekä riskienhallintaa. Pankkien liiketoiminta perustuu näiden velvoitteiden asianmukaiseen hallintaan, jotta ne voivat tarjota asiakkaillensa luotettavaa palvelua ja kerryttää voittoa.