paneelimaalauksista

Paneelimaalaus on taidemuoto, jossa maalaus tehdään puiselle paneelille. Perinteisesti paneelit valmistettiin tammesta tai muista kestävistä puulajeista, jotka kuivattiin huolellisesti vääristymisen estämiseksi. Pohjustusaine, yleensä kipsiä ja liimaa sisältävä seos, levitettiin paneelin pintaan sileän ja tasaisen alustan luomiseksi maalaukselle. Tämä pohjustus auttoi myös maalia tarttumaan paremmin ja säilyttämään kirkkautensa.

Paneelimaalaus oli erityisen suosittua myöhäiskeskiajalla ja renessanssin aikana Euroopassa. Taiteilijat käyttivät usein temperamaalia tai öljymaalia. Temperamaali, jossa pigmentit sidotaan kananmunan keltuaiseen, mahdollisti tarkat yksityiskohdat ja kirkkaat värit, kun taas öljymaalit tarjosivat mahdollisuuden syvempiin sävyihin ja pehmeämpiin siirtymiin. Paneelimaalauksia käytettiin usein uskonnollisissa teoksissa, kuten alttaritauluissa ja yksityisissä hartauskuvissa.

Paneelien koko vaihteli pienistä yksityisistä teoksista suuriin monumentaalisiin alttaristoihin. Paneelimaalausten säilyminen on ollut yleensä hyvä, joskin puu on herkkä kosteudenvaihteluille ja tuholaisille, mikä on vaatinut huolellista konservointia. Myöhemmin, 1500-luvulta alkaen, kangasmaalauksesta tuli yhä yleisempää sen keveyden ja helpon kuljetettavuuden vuoksi, mutta paneelimaalauksella on edelleen tärkeä paikka taidehistoriassa.