paluuvirta

Paluuvirta on sähkö- tai elektroniikkakytkennän virta, joka palaa kuormalta virtalähteeseen ja sulkee kiertolinjan. Se kulkee paluujohdinta pitkin, tavallisesti neutralointia tai maadoitusta varten varatussa johtimessa, ja sen suuruus on yleensä sama kuin kuormalta tuleva virta, kun huomioidaan johtimen impedanssi sekä pienet epäjatkuvuudet.

Paluuvirralla on keskeinen merkitys jännitehäviöiden, johtojen impedanssin ja sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) näkökulmasta. Huono tai epäjatkuva paluureitti voi aiheuttaa maadoituslooppeja, lisätä melua ja heikentää järjestelmän häiriönsietokykyä.

Suunnittelussa paluureitin tulisi olla mahdollisimman matalan impedanssin ja lyhyehkö kiertonsa vuoksi huolellisesti toteutettu. Piirilevyillä paluuväylän kannattaa muodostaa jatkuva maadoitusalue (ground plane) kuorman ja muiden johtojen läheisyydessä, jotta silmukka-alue pienenee. Pitkät tai katkoksiset paluureitit voivat muodostaa maadoituslooppeja ja lisätä EMC-häiriöitä.

Esimerkkejä käyttökohteista ovat koaksiaalikaapelit, joissa signaali kulkee sisäjohtimessa ja ulkokuori toimii paluu- tai ground-johtimena, sekä yleisesti jännitteisissä järjestelmissä, joissa neutralijohdin toimii paluuvirtana. Monissa järjestelmissä paluuvirran hallinta liittyy sekä turvallisuuteen että sähköisen häiriön hallintaan.

Mittauksessa paluuvirta voidaan todentaa virta- tai clamp-mittauksella sarjaan kytketyllä mittausvälineellä. Oikea paluuvirran suunnittelu on oleellinen osa järjestelmän luotettavuutta ja EMC-std-ympäristöjen täyttämistä.