Palonkestävyyden tarkoituksena on hidastaa palon etenemistä, suojata ihmisiä ja tulipalon aiheuttamaa tuhoa sekä turvata rakennuksen rakenteellista eheyttä siihen asti, kunnes pelastustoimet ovat toteutettavissa. Palonkestävyyden suunnittelu riippuu rakennuksen käyttötarkoituksesta, kokoamis- ja liitosrakenteista sekä paikallisista määräyksistä, ja se vaikuttaa palonkestävyyden luokituksiin sekä palo-osastointiin.
Palonkestävyys todetaan standardoitujen testien kautta. Suomessa ja EU-alueella käytetään muun muassa rakennustuotteiden palonkestävyyskategorioiden määrittelyyn standardeja, kuten testausmenetelmiä EN 1363 ja luokituksia EN 13501-2 (riippuen siitä, keskitytäänkö palonkestävyyteen vai palon reaktiiviseen käyttäytymiseen). Luokitukset ilmoitetaan yleensä aikarajoin (esimerkiksi R, E ja I -ominaisuuksien yhdistelmät) ja tarkka kesto ilmoittaa, kuinka kauan rakenne säilyttää halutut ominaisuudet.
Palonkestävissä ratkaisuissa käytetään esimerkiksi mineraalivillaa, palonkestävää kipsilevyä, cementtiset tai kevytbetoniset elementtejä sekä teräsrakenteiden suojauksia, kuten palonsuojapinnoitteita tai intumescenteja. Purkutaihin liittyvät liitokset, ilmanvaihto ja rakennusosien interfacing vaativat myös huomiota palonkestävyyden säilymiseksi.
Rakentamismääräykset ja kansainväliset standardit määrittelevät palonkestävyyden vähimmäisvaatimukset rakennuksissa. Suomessa tämä näkyy sekä kansallisissa määräyksissä että Eurooppalaisissa standardeissa, joiden tavoitteena on varmistaa turvallinen ja ennalta-arvioitavissa oleva suojelutaso palon sattuessa.
Palonkestävän rakenteen suoritus riippuu testissä syntyvistä olosuhteista ja todellisista asennuksista. Saappuvat tulipalot, vaurioituneet tai huonosti asennetut liitoskohdat sekä ulkoiset vaikutukset voivat heikentää palonkestävyyttä. Siksi valinta, asennus ja huolto ovat olennaisia osatekijöitä palonkestävien rakenteiden tehokkuudessa.