palkkauspolitiikassa

Palkkauspolitiikalla tarkoitetaan talous- ja työmarkkinapoliittisia toimia, joiden tarkoituksena on vaikuttaa palkkojen kehitykseen, palkkoihin liittyviin neuvotteluihin ja tulojen jakautumiseen. Se kytkeytyy sekä makrotalouteen että työmarkkinoiden rakenteisiin, ja sen tavoitteena voi olla inflaation hallinta, tuottavuuden parantaminen, työllisyyden tukeminen sekä oikeudenmukaisuudellinen tulonjako.

Keskeisiä toimijoita ovat valtio, työmarkkinakeskusjärjestöt sekä työnantajat ja ammattiliitot. Viranomaiset voivat vaikuttaa palkkauspolitiikkaan lainsäädännön, verotuksen ja sosiaaliturvan keinoin sekä suuntaamalla aktiivisia työmarkkinatoimia. Palkkauspolitiikka toteutuu sekä keskitetysti että sektorikohtaisesti, ja siihen liittyy usein neuvotteluprosesseja sekä sopimuksia, joilla määritellään palkkakorotusten suunta ja tasot.

Toimenpiteisiin kuuluvat esimerkiksi minimipalkkalainsäädäntö, julkisen sektorin palkkapolitiikka, kollektiiviset työehtosopimukset, palkkojen indeksisuojaus sekä palkkojen ja hintojen kehitykseen liittyvät mekanismit. Lisäksi käytetään verotus- ja sosiaaliturvaetuuksien sekä aktiivisen työmarkkinapolitiikan keinoja tukemaan haluttua palkkakehitystä ja työmarkkinoiden toimivuutta.

Palkkauspolitiikan haasteina ovat kilpailukyvyn ja työllisyyden sekä tulonjaon tasapainon saavuttaminen, riskit palkkojen liian tiukasta ohjauksesta tai liiallisesta joustamattomuudesta sekä tarpeet sopeutua kansainvälisiin kustannus- ja kysyntäolosuhteisiin. Se toimii osana laajempaa makro- ja talouspolitiikan kokonaisuutta.