palautushetkestä

Palautushetkestä on suomenkielinen termi, jolla viitataan hetkeen, jolloin keho toipuu rasituksesta ennen seuraavaa suoritusyksikköä. Käytössä se esiintyy erityisesti liikunta- ja palautumisvaiheiden suunnittelussa sekä kuntoutuksessa. Palautushetken pituus vaikuttaa siihen, kuinka paljon elimistö ehtii palautua ja miten seuraava suoritus vaikuttaa kokonaisrasitukseen.

Harjoittelussa palautushetki voi olla passiivinen (levollinen lepo) tai aktiivinen (matalatehoinen liikunta). Palautumisajan pituus riippuu tavoitteista: lyhyemmät palautumisajat noin 30–90 sekuntia sopivat usein toistoharjoitteluun ja hypertrofian tukemiseen, kun taas pidemmät palautumisajat 2–5 minuuttiin tai pidempään tukevat suuria voimia ja nopeutta. Interval- tai superset-tyyppiset ohjelmat voivat käyttää standardisoituja palautumisavaus-ajat.

Monet tekijät vaikuttavat palautushetkestä: harjoituksen intensiteetti ja kesto, yksilön peruskunto, ikä, ravitsemus ja nesteytys sekä ympäristöolosuhteet. Palautushetken pituutta voidaan seurata mittaamalla esimerkiksi sykkeen palautumista, laktaattien poistumista ja subjektiivista palautumisen tunnetta. Oikein ajoitettu palautushetki on osa harjoittelun kokonaisuutta ja auttaa välttämään ylirasitusta sekä tukee palautumista ja sopeutumista.