pakkokeinoista

Pakkokeinoista tarkoittaa rikosprosessin aikana käytettyjä viranomaisten keinoja rajoittaa yksilön vapaata liikettä tai käyttää omaisuutta tutkinnan turvaamiseksi. Pakkokeinot ovat keinoja, ei rangaistuksia, ja niiden tarkoituksena on varmistaa tutkinnan oikea eteneminen sekä yleinen turvallisuus ja oikeudenmukainen lopputulos.

Käyttöön liittyy tiukat edellytykset ja periaatteet. Suomessa pakkokeinojen käyttöä säädetään lailla, erityisesti rikosprosessilailla sekä muulla pakkokeinolainsäädännöllä. Käyttö perustuu siihen, että keino on välttämätön, oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden ja lain määräysten puitteissa. Pakkokeinoista vastaavat viranomaiset, kuten poliisi ja syyttäjä, sekä lopulta tuomioistuin, joka valvoo ja vahvistaa päätökset.

Päätyyppejä ovat muun muassa pidätys, tutkintavankeus ja takavarikko. Pidätys on poliisin hallinnollinen tai väliaikainen vapauden rajoitus tutkinnan ajaksi, esimerkiksi kuulusteluja varten. Tutkintavankeus (esitutkinnan aikainen vangitseminen) on tuomioistuimen määräämä rajoitus, jota voidaan käyttää tutkinnan aikana, jos rikoksesta epäillään ja esitutkinta edellyttää vangitsemista sekä jos muu lähestymistapa ei riitä. Takavarikko puolestaan on omaisuuden ja varojen tai muun omaisuuden hallintaan kohdistuva pakokeino, jonka tarkoituksena on turvata oikeudenkäynnin kannalta tärkeiden seikkojen säilyminen tai korvausvaatimusten turvaaminen.

Yleisiä periaatteita pakkokeinoissa ovat oikeudenmukaisuus, suhteellisuus ja oikeudellinen valvonta. Pakkokeinojen käytöstä palautetaan aina mahdollisuus valitukseen ja oikeussuojaan sekä yksilön oikeuksiin kiinnitetään huomiota koko prosessin ajan.