painomusteissa

Painomusteissa viitataan niihin aineisiin ja koostumuksiin, joita käytetään painamiseen ja jotka vaikuttavat värin toistuvuuteen, tarttumiseen ja kuivumiseen. Ne ovat tyypillisesti nestemäisiä tai viskooseja seoksia, joissa pigmentit tai väriaineet antavat väriä, sideaine kiinnittää värin pintaan, ja liuottimet tai vesiliuottimet säätelevät viskositeetin sekä haihtuvuuden. Lisäksi käytetään lisäaineita kuten kuivainta, tensioaktiiveja, dispersiota ja stabilointiaineita.

Painomusteiden koostumus voidaan jakaa pääosin seuraaviin ryhmiin: liuotin- tai öljypohjaiset (solventtipohjaiset), vesipohjaiset sekä UV-kovettuvat ja lämpökovettuvat järjestelmät. Eri painotekniikat vaativat erilaisia musteita: offsetissa, gravuurissa ja flexografiassa korostuvat pigmenttien vakaus ja levittyvyys, kun taas serigrafiassa ja digitaalisissa tulosteissa olennaista ovat tulostuspään yhteensopivuus sekä hyväksyttävä kuivuminen.

Käyttökohteiden mukaan painomusteet suunnataan erilaisiin toimintaympäristöihin ja lopullisiin pintamateriaaleihin. Offset- ja gravuuriarkkitehtuurissa arvoja on pidettävä tasaisina ja kestävinä, flexografiassa tärkeää on nopea hiipumisen hallinta, digitaalisessa tulostuksessa taas musteiden virtaviivaisuus ja tulostuspään pidettävä yhteensopivuus.

Turvallisuus ja ympäristö ovat keskeisiä näkökohtia: liuottimet voivat aiheuttaa VOC-päästöjä, ja pigmentit sekä lisäaineet voivat olla terveydelle haitallisia. Siksi nykyiset musteet kehitetään usein ympäristöystävällisemmiksi ja säädösten mukaisesti. Historiaa hallitsevat synteettiset pigmentit ja modernit sideaineet, jotka ovat kehittyneet 1800–1900-luvuilla ja edelleen etenevät.