paikkatietojenkäsittelyn

Paikkatietojenkäsittely tarkoittaa tiedon käsittelyä ja analysointia, joka liittyy paikkatietoihin eli tietoihin, joilla on sijainti geospatiaalisen koordinaattijärjestelmän perusteella. Se kattaa tiedon hankinnan, tallennuksen, muokkaamisen, analysoinnin ja visualisoinnin sekä tulkinnan, jota voidaan hyödyntää päätöksenteossa, suunnittelussa ja tutkimuksessa.

Keskeisiä käsitteitä ovat paikkatieto ja paikkatietojärjestelmät (GIS). Paikkatieto koostuu sekä vektorimuodoista (pisteet, kaaret, polygonit) että rasterimuodoista. Paikkatietojenkäsittelyssä käytetään erilaisia työkalujärjestelmiä, kuten tietokantoja, geoinformatiikan ohjelmistoja sekä ohjelmointikirjastoja, ja operaatioita kuten leikkaus, bufferointi, etäisyyslaskenta, rasterisointi sekä interpolointi. Verkko- ja ympäristöanalyysit sekä 3D-tiedon käsittely ovat yleisiä osa-alueita.

Standardit ja yhteentoimivuus ovat tärkeitä: Open Geospatial Consortiumin (OGC) standardit, kuten WMS, WFS ja WCS, sekä metatietostandardit kuten ISO 19115. Tiedostomuodot kuten GeoJSON, GeoPackage ja Shapefile sekä tietokantapohjaiset ratkaisut mahdollistavat tiedon jakamisen ja yhteentoimivuuden. Laadunvarmistus, tiedonlähteiden provenance ja epävarmuuden arviointi ovat keskeisiä osa-alueita.

Lähteitä paikkatiedoille ovat satellittikuvien ja laserkeilauksen kaltaiset etäaineistot sekä maastotiedot ja sensoriadata, sekä rekisteröidyt väestö- ja infrastruktuuritiedot. Paikkatietojenkäsittelyllä on sovelluksia kaupungin suunnittelussa, liikenteessä, ympäristön seurannassa sekä hätätilanteiden hallinnassa. Haasteita ovat tietosuoja ja yksityisyys, datan epävarmuus sekä kustannukset ja osaamisen tarve.