paikkariippuvuutta

Paikkariippuvuutta on käytetty kuvaamaan ihmisen suhdetta paikkaan, jossa hän asuu, työskentelee tai vierailee säännöllisesti. Termi kattaa sekä emotionaalisen kiinnittymisen että toiminnallisen riippuvuuden paikan tarjoamiin resursseihin ja mahdollisuuksiin. Paikkariippuvuus voidaan jäsentää useampaan ulottuvuuteen: emotional kiinnittyminen (tunteet, identiteetti, muistot) sekä paikkariippuvuus käytännön tarpeiden täyttämiseen (paikka täyttää arjen toiminnot, palvelut ja sosiaaliset verkostot). Nämä ulottuvuudet voivat vaikuttaa toisiinsa: vahva kiinnittyminen helpottaa sopeutumista, mutta liiallinen riippuvuus voi tehdä muutoksista vaikeita.

Taustatekijöihin kuuluu esimerkiksi asuinajan pituus, sosiaaliset verkostot, perhe- ja kulttuuriset siteet sekä ympäristön ominaisuudet kuten maisema, turvallisuus ja palvelujen saavutettavuus. Paikkariippuvuutta tarkastellaan sekä ympäristöpsykologiassa että maantieteessä; tutkimusmenetelmät vaihtelevat kvalitatiivisista haastatteluista määrällisiin kyselyihin sekä pitkäkestoisiin longitudinaalisiin tutkimuksiin ja visuaalisiin kartoitusmenetelmiin.

Käytännön merkitys liittyy muun muassa kaupunkisuunnitteluun, asumisen politiikkoihin ja matkailuun. Ymmärrys paikkariippuvuudesta voi tukea suunnittelua, jossa huomioidaan yhteisöjen kiinnittyminen sekä tarjotaan mahdollisuuksia sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ilman tarpeetonta liikkuvuuden rajoittamista. Kulttuurinen konteksti sekä yksilölliset erot ovat tärkeitä huomioitavia tekijöitä.