pahoehoetyyppisten

Pahoehoetyyppisten on geologiassa käytetty nimitys pahoehoe-tyyppisille laavavirroille. Näiden virtojen pinta on pääosin sileä ja usein rosoisia, röpelöisiä kuviolaattoja muistuttava. Pahoehoe muodostuu, kun matalaviskositeettinen lava virtaa pinnan yli ja kuori ehtii nopeasti jäykistyä, jättäen liikkuvan sisuksen alle. Kun lava virtaa, kuori venyy ja saattaa muodostaa pitkäkäisiä, röpelöisiä kuvioita sekä paikoin putkimaisia rakenteita kuten laavakanavia.

Pahoehoetyyppisten virtojen tyypillinen yhteys on basaltiseen magma, jonka virta on verrattain tasaisen ja pitkittyneen. Laavan pinnan jäähtyminen muodostaa kuoren, joka pysyy elossa ja sallii edelleen virtaavan lavaosan liikkua sen alla. Tämä muodostaa tyypillisiä ponerrokopintoja, ja joskus laavavirra voi rakentua laavaputkia ja laavakäytäviä pitkin.

Erot tähden ja aa-tyyppisten volkanivirtain välillä ovat selviä: pahoehoe on yleensä sileämpi ja tasaisempi, kun taas aa-virrat ovat karkearakenteisempia ja rikkoutuneita. Pahoehoetyyppisiä virtoja voi kuitenkin muuttaa aa-muotoon kuoren murtuessa ja virran jäähdyttyä.

Pahoehoetyyppisiä virtoja esiintyy monilla basaltisilla tulivuorialueilla ympäri maailmaa. Esimerkkejä ovat Havaijin tulivuoret, kuten Kilauea ja Mauna Loa, sekä muualla basaltisilla alueilla kuten Islannissa ja Kanarian saarilla. Tutkimus näissä virroissa auttaa ymmärtämään laavavirtojen kehitystä, tilavuutta ja torjuntatoimia tulivuorenpurkauksissa.