otosmenetelmien

Otosmenetelmien on tarkoitus kuvata, miten otos valitaan populaatiosta tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Otos on joukko yksiköitä, joita tutkitaan suoraan, ja sen perusteella pyritään tekemään päätelmiä kokonaispopulaatiosta. Otantamenetelmien valinta vaikuttaa tutkimuksen yleistettävyyteen ja otantavirheeseen sekä siihen, miten tutkimustulos voidaan yleistää.

Peruskäsitteitä ovat populaatio, otos, otoshteema eli otoskehys sekä otannan mahdolliset harhat. Tärkeää on huomioida otoksen koko sekä se, kuinka hyvin otos vastaa populaation rakennetta ja variaatiota. Probabilistiset menetelmät perustuvat siihen, että jokaisella yksiköllä on tunnettu tai laskettu todennäköisyys tulla valituksi. Epäprobabilistiset menetelmät voivat olla käytännöllisiä, kun satunnaisotanto ei ole mahdollista tai tavoitteena on nopea tai jyrkästi rajattu tutkimus, mutta ne voivat lisätä harhaa eikä niiden yleistettävyyttä voida samalla tavoin osoittaa.

Probabilistiset otantamenetelmät sisältävät: simple random sampling eli jokaisella yksiköllä yhtäläinen valintarooli, systemaattinen otanta, jossa valitaan jokin säännöllinen väli kohdeyksiköistä, kerrosten mukaan otanta eli stratified sampling, jossa populaatio jaetaan alaryhmiin ja otokset muodostetaan kussakin ryhmässä, klusteri- eli cluster otanta sekä monivaiheinen otanta, jossa näitä yhdistellään. Epäprobabilistiset menetelmät voivat olla käytännöllisiä, esimerkiksi kätevästi saatavien yksiköiden valinta, tarkoituksenmukainen otanta sekä lumipallo-otanta, jossa tutkittavat rekrytoivat muita.

Otosmenetelmien valinta riippuu tutkimuksen tavoitteista, resursseista sekä tarvitseman yleistettävyyden tasosta. Oikea suunnittelu huomioi otoskoon, populaation rakenteen ja mahdolliset harhat sekä pyrkii minimoimaan otantavirheen.