orientointijärjestelmät

Orientointijärjestelmät, suomeksi myös suunnistusjärjestelmät tai paikannusjärjestelmät, ovat teknisiä kokonaisuuksia, joiden avulla määritetään kohteen sijainti ja suunta suhteessa johonkin referenssipisteeseen tai koordinaatistoon. Nämä järjestelmät ovat olennaisia monilla aloilla, kuten navigoinnissa, maanmittauksessa, robotiikassa ja ilmailussa.

Yleisimpiä orientointijärjestelmiä ovat satelliittipaikannusjärjestelmät, kuten GPS (Global Positioning System). Ne perustuvat useiden satelliittien lähettämien signaalien analysointiin, joiden avulla vastaanotin voi laskea oman sijaintinsa maapallolla. Toinen ryhmä ovat inertiaaliohjausjärjestelmät (INS), jotka käyttävät kiihtyvyysantureita ja gyroskooppeja mittaamaan kohteen liikettä ja suunnanmuutoksia lähtöpisteestä. INS-järjestelmät ovat itsenäisiä eivätkä vaadi ulkoisia signaaleja, mutta ne voivat kerätä virheitä ajan myötä.

Monet sovellukset yhdistävät useita eri orientointijärjestelmiä toisiinsa, jotta saavutetaan parempi tarkkuus ja luotettavuus. Esimerkiksi lentokoneissa käytetään usein GPS:n ja INS:n yhdistelmää. Maanmittauksessa voidaan hyödyntää sekä satelliittipaikannusta että maanpäällisiä tukiasemia tarkkuuden lisäämiseksi. Uudemmat teknologiat, kuten kuvantunnistukseen perustuvat paikannusmenetelmät (visual odometry) ja magneettikenttiin perustuvat anturit, täydentävät perinteisiä järjestelmiä. Orientointijärjestelmien kehitys jatkuu nopeana, ja niiden tarkkuus, nopeus ja energiatehokkuus paranevat jatkuvasti.