oppimisvaikeuden

Oppimisvaikeus on neurokehityksellinen tila, jossa yksilön kyky oppia tietyissä taidoissa on selvästi heikompi kuin ikätoverien, vaikka yleinen älykkyys on normaali tai korkea. Vaikeudet voivat kohdistua lukemisen, kirjoittamisen, matematiikan tai yleisen oppimisen prosessien käytön hallintaan. Yleisimpiä muotoja ovat lukivaikeus (dysleksia), kirjoitusvaikeus (dysgrafia) ja laskemisvaikeus (dyskalkulia). Oireet voivat ilmetä eri tavoin ja ne voivat esiintyä yhdessä myös muiden neuropsykiatristen tilojen, kuten ADHD:n tai autismikirjon häiriöiden kanssa.

Diagnoosi perustuu moniammatilliseen arvioon, johon kuuluu koulumenestyksen, kognitiivisten taitojen ja arjen toimintojen kartoitus sekä mahdolliset neuropsykologiset tarkistukset. Tuen ja hoidon tavoitteena on tukea oppimista ja itsenäistä selviytymistä, ei määrittää henkilön arvoa. Suomessa oppimisvaikeudet voivat edellyttää erityisopetusta, sovellettuja opetuksen ratkaisuja sekä eriytettyjä tukitoimia; usein laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämisen suunnitelma (HOJKS).

Opetuksessa voidaan käyttää monipuolisia menetelmiä sekä tarvittaessa lisäaikaa, muistiinpanotukea, teknologiaa ja pienryhmäopetusta. Varhainen tunnistus ja jatkuva seuranta parantavat koulumenestystä ja arjen hallintaa. Vaikeudet eivät estä pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista, kun tuki on yksilöllistettyä ja helposti saatavilla.