oppimistyylien

Oppimistyylien käsite kuvaa oletusta, pysyvää tapaa vastaanottaa ja käsitellä uutta tietoa. Yleisiä luokituksia ovat visuaalinen, auditiivinen, lukemaan ja kirjoittamiseen sekä kinesteettinen oppiminen (VARK-malli). Kolbin mukaan oppiminen etenee neljän vaiheen kautta: konkreettinen kokemus, reflektoiva havainnointi, abstrakti ajattelu ja aktiivinen kokeilu; ihmisillä on usein painottuneita vaiheita.

Historia ja käyttö: Oppimistyylit nousivat laajasti esille 1980–1990-luvulla. VARK-malli kehitettiin Flemingin ja Millsin toimesta, ja Kolbin oppimisteoria tarjosi toisenlaisen rakenteen oppimisen ymmärtämiselle. Käytännössä opetus on usein nojautunut sekä yksittäisten tyylien että monimuotoisten esitystapojen yhdistelmään.

Kritiikki ja tutkimus: Oppimistyylien pysyvyys piirteinä on herättänyt kritiikkiä. Useat systemaattiset katsaukset eivät ole osoittaneet vahvaa todistusta siitä, että oppimistyylin mukaan räätälöity opetus parantaa oppimistuloksia verrattuna monimuotoiseen ohjaukseen. Nykykäsityksen mukaan opetusta kannattaa suunnitella monimuotoisesti ja tehtäväkeskeisesti sekä kehittää opiskelijoiden metakognitiivisia taitoja ja oppimistrategioita.

Käytännön vaikutukset: Opetuksessa voi hyödyntää oppimistyyleihin liittyviä keskusteluja mutta ei tavoitella yksinomaan tunnistettujen “tyylien” mukaista ohjausta. Sen sijaan kannattaa tarjota useita esitystapoja, rohkaista opiskelijoita valitsemaan itselleen sopivia oppimismetodeja ja tukea heidän metakognitiotaitojaan sekä itsesäätelyä.