opetuskielissä

Opetuskieli tarkoittaa kielen, jolla opetusta, oppimateriaaleja ja usein arviointia toteutetaan koulutuksessa tai oppilaitoksessa. Käytetty kieli voi olla yhtä aikaa joko yksittäinen tai useampi kieli, erityisesti monikielisissä tai bilinguaalisissa opetussuunnitelmissa. Opetuskielet ovat keskeinen osa opetuksen suunnittelua, mutta ne voivat myös muuttua kurssin tai ohjelman aikana.

Suomessa opetuskielet liittyvät sekä kansalliseen kielipolitiikkaan että paikallisiin järjestelyihin. Peruskoulutuksen ja toisen asteen koulutuksen yleisimmät opetuskielet ovat suomi ja ruotsi; vähemmistökielet voivat esiintyä tietyissä opetusyhteyksissä. Kansainvälisissä korkeakouluopinto-ohjelmissa sekä monimuotoisissa yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuksessa yhä useammin opetusta tarjotaan englanniksi, esimerkiksi tutkinto-ohjelmien ja kansainvälisten kurssien yhteydessä. Myös muiden kielten, kuten maahanmuuttajataustaisten oppilaiden äidinkielten, käyttö voi esiintyä osana tuki- tai kohdentavaa opetusta.

Monikielisessä opetuksessa opetuskielen valinta voi vaihdella oppiaineen, kurssin, ryhmän ja tutkinnon tarkoituksen mukaan. Tällöin saatetaan toteuttaa rinnakkaista opetusta useammalla kielellä, tarjota käännöstuottia tai tukea kielen oppimista opettamisen ohessa. Tämä asettaa vaatimuksia opettajille, arvioinnille ja resursseille sekä korostaa kielitaitoon ja saavutettavuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten tasa-arvoa sivistys- ja oppimismahdollisuuksien saralla.

Opetuskielillä on näin ollen keskeinen merkitys koulutuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja koulutuksellisen tasa-arvon edistämisessä.