ominaisuussanoja

Ominaissuussanoja ovat sanoja, jotka ilmaisevat kohteen ominaisuuksia tai luonnetta. Termi kattaa pääasiassa adjektiivit sekä niitä modifierina käyttävät sanat, mutta siinä voidaan huomioida myös partisippit ja joitakin substantiiveja, joita käytetään määrittävinä adjektiiveina. Ominaissuussanojen tarkoitus on täsmentää ja kuvailla kohdetta sen värin, koon, materialin, iän, laadun tai muun ominaisuuden kautta.

Käyttö ja tyypit. Yleisin muoto on adjektiivi, joka esiintyy substantiivin edellä kuvaamassa tämän ominaisuutta: punainen auto, suuri talo, sininen taivas. Ominaissuussanoja voivat kuitenkin olla myös osallistumatkaisevat muodot, jotka toimivat adjektiiveina, sekä joissakin tapauksissa atribuutiivisesti käytetyt substantiivit (esimerkiksi rakennelma-tason ominaisuuksia kuvaavat sanat). Ominaisuussanojen taivutus taipuu kielessä muun lajin mukaan: ne käyvät nominaalisen lajin kanssa samassa tapauksessa ja luvussa, ja adjektiivit sopeutuvat substantiivin kanssa; suomen kielessä kuka sukupuolta ei ole.

Syntaksi ja semantiikka. Ominaissuussanoja käytetään yleisimmin nimeämään ja eriyttämään kohteita attribuuttisesti ennen pääsanastoa. Niillä on myös predikatiivinen käyttö: lauseessa "koira on iso" adjektiivi toimii kuvailuna, joka kertoo koiran ominaisuudesta. Ominaisuussanojen valikoima kattaa väri-, koko-, materiaali-, ominaisuus- sekä alkuperäis- tai valmistusominaisuudet. Ne vaikuttavat lauseen merkitykseen, kun ne rajaavat tai vertailevat kohteita.

Käytännön huomioita. Ominaissuussanojen ymmärtäminen vaihtelee kieliopillisen lähestymistavan mukaan: monissa kieliopillisissa järjestelmissä ne voivat kuulua adjektiivien tai atribuutiivisten ilmaisujen ryhmään, mutta yleisesti ne palautuvat kuvaileviin sanoihin ja muodostavat tärkeän osan sanallista luokittelua ja sanajärjestystä.