olosuhdemuuttujien

Olosuhdemuuttujat ovat tutkimus- tai mittausasetelman ulkoisia tilamuuttujia, jotka kuvaavat ympäristön tai järjestelmän tilaa. Ne voivat vaikuttaa siihen, miten päämuuttuja käyttäytyy, ja niitä ei yleensä määrätä tutkimuksen päätavoitteen kautta. Esimerkkejä ovat lämpötila, kosteus, paine, valaistus, melutaso, säteily sekä muut ympäristön tekijät.

Rooli tutkimuksessa ja analyysissä on moninainen. Olosuhdemuuttujia voidaan käyttää kontrollimuuttujina eli tekijöinä, joiden vaikutus halutaan minimoida tai korjata, jotta havaittu vaikutus erillisen muuttujan kautta olisi luotettava. Toisaalta ne voivat toimia lisäselittävinä muuttujina, jolloin ne sisällytetään tilastolliseen malliin ja niiden vaikutusta tarkastellaan yhdessä päämuuttujien kanssa. Olosuhdemuuttujien systemaattinen huomiointi parantaa tutkimuksen sisäistä validiteettia ja auttaa erottelemaan todelliset vaikutukset sekä ympäristötekijöiden vaihtelusta aiheutuvan vaihtelun.

Esimerkkejä käyttökonteista. Fysiikassa ja kemiassa olosuhteet kuten lämpötila ja paine voivat vaikuttaa reaktionopeuksi tai mittaustarkkuuteen. Biologiassa ja ekologiassa kosteudella ja lämpötilalla on usein suuri merkitys kasvun tai elintoimintojen mittaamiseen. Psykologiassa ja käyttäytymistieteissä ympäristön melutaso, valaistus tai tehtävän monimutkaisuus voivat muuttaa suoritustasoa.

Toteutus ja raportointi: suunnittelussa voidaan käyttää lohko- tai satunnaisblokkeja sekä vakioida olosuhdemuuttujia, jos mahdollista. Mallintamisessa olosuhdemuuttujia voidaan sisällyttää ANCOVA- tai sekamallitason analyyseihin tai käyttää covariate-adjustmentia tulosten tulkitsemiseksi. Olennaista on kertoa, mitkä olosuhteet olivat vallitsevana ja miten ne on huomioitu tulosten raportoinnissa.