oksidointinumero
Oksidointinumero eli oksidointiasema on kemiallinen käsite, jota käytetään redox-reaktioiden suunnittelussa ja elektronien siirron seuraamisessa. Se on virallinen laskennallinen arvo, jonka avulla atomien mahdollisesti vastaanottamat tai menettämät elektronit voidaan kirjata yhtälöön. Oksidointinumero ei yleensä vastaa yksittäisen atomin todellista varauksellista rakennetta, vaan se on tapa ilmaista elektronien jakaminen yhdisteessä.
- Alkuaineen oksidointinumero on 0. Esimerkiksi O2 tai Na3Si2 ovat 0:aa.
- Monoatominen ioni saa ominaisuudekseen ionin varauksen (Na+ on +1, Cl− on −1).
- Yhdisteen kokonaisoksidointinumero on 0, ja polyatomisen-ionin kokonaismäärä vastaa ionin varauksia.
- Happi on yleensä −2, peroksidien tapauksessa −1 ja joissain yhdisteissä, kuten OF2, sen oksidointinumero voi olla
- Vety on yleensä +1 (poikkeuksena hydridit, joissa se on −1).
- Fluorin ja muiden fluor Lulu—halogeenien oksidointinumero on yleensä −1, ellei niitä ole sitoutuneena vahvemmin elektronegatiivisempaan osatekijään.
- Siirtymämetallit voivat esiintyä useissa oksidointinumeroissa; esimerkkejä ovat Fe2+, Fe3+, MnO4− jne.
- H2O: H on +1, O on −2 (kokonaisuus 0).
- Fe2O3: Fe on +3 (3×(+3) + 3×(−2) = 0).
Oksidointinumeroita käytetään redox-pakastukseen, tasapainoitukseen ja osoittamaan elektronien siirto, sekä analytiikassa kuten hapetus-tason mittauksissa ja titraatioissa.