oksidoiminen

Oksidoiminen on kemiallinen redox-prosessi, jossa yhdisteen oksidinarvo nousee ja se menettää elektroneja. Oksidoituminen tapahtuu useimmiten, kun aine reagoi hapen kanssa, mutta siihen voivat osallistua myös muut elektroninsa vastaanottavat reaktantit. Oksidoituminen on aina kytketty reduktioon, joka vastavuoroisesti saa vastaan elektronit. Oksidointia voidaan tarkastella oksidinarvojen muutosten kautta sekä elektronien siirtymää koskevana ilmiönä.

Oksidointi voi tapahtua monin tavoin: klassisesti hapentuotteiden muodostumisena hapen lisääntymisen kautta, veden tai orgaanisten aineiden hapettumisena, sekä kehitykseltään monimutkaisina katalyyttisinä tai biologisina reaktioina. Oksidointireaktiot voivat olla sekä nopeita (esimerkiksi palaminen) että hitaita (esimerkiksi metallien korroosio).

Oksidoituminen on keskeinen ilmiö sekä teollisuudessa että luonnossa. Esimerkkejä ovat raudan hapettuminen, joka muodostaa ruostetta, sekä polttoprosessit, joissa polttoaine reagoi hapen kanssa vapauttaen energia. Biologiassa oksidatiiviset reaktiot ovat keskeisiä solujen energiantuotannossa; esimerkiksi glukoosin hapettuminen soluhengityksessä, jossa lopullinen elektronien vastaanottaja on happi.

Oksidoituminen ja reduktio muodostavat yhdessä redoxreaktiot. Oksidoitumista voidaan hillitä tai ohjata antioksidantteihin, katalyysiin ja elektrolyysiin liittyvillä menetelmillä, jotka vaikuttavat elektronien siirtymään ja reaktionopeuksiin.