oksidiyhdisteisiin

Oksidiyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa happi on sitoutuneena toiseen elementtiin. Ne voivat olla epäorgaanisia tai orgaanisia, mutta suurin osa tunnetuista oksideista on epäorgaanisia. Binääriset oksidit koostuvat hapesta ja yhdestä toisesta elementistä, ja tyypillisiä esimerkkejä ovat metallien oksidit kuten Na2O, Fe2O3, Al2O3 ja MgO sekä ei-metallien oksidit kuten SiO2 ja CO2. Oksidiyhdisteisiin kuuluu myös monimutkaisempia oksidiyhdisteitä sekä keraamisia aineita.

Oksidiyhdisteet luokitellaan usein happamuusominaisuuksiensa mukaan. Happo-oksidit ovat vettä reagoivia ja muodostavat happoja, kuten CO2 ja SO3. Emäksiset oksidit ovat yleensä metallien oksideita ja ne reagoivat veden kanssa muodostaen emäksisiä liuoksia (esim. Na2O + H2O → 2 NaOH). Amfoteeriset oksidit voivat toimia sekä hapoina että emäksinä; esimerkkejä ovat Al2O3 ja ZnO. Oksidien ominaisuudet riippuvat rakenteesta ja kovalenttisesta tai ionisesta sitoutumisesta.

Käyttökohteet ovat laajat: rakennusmateriaaleissa (CaO, SiO2), katalyyteissä (V2O5, TiO2, Cr2O3), elektroniikassa ja antureissa (ZnO, SnO2) sekä lasi- ja sementtiteollisuudessa. Oksidit syntyvät usein hapettamalla alkuaineita hapen kanssa tai kalcinoinnissa sekä muissa reaktioissa, joissa happi siirtyy yhdisteeseen. Oksidiyhdisteet ovat keskeisiä sekä luonnossa että teollisuudessa.