oksidikiht

Oksidikihti on pinnalle muodostuva ohuen oksidikerroksen ilmiö, jossa aineen pinta reagoi hapen kanssa ja muodostaa kyseiselle materiaalille ominaisen oksidin. Sen tarkoituksena on usein suojata perusmateriaalia hapettumista, kulutusta tai ympäristön haittoja vastaan.

Oksidikehitykseen vaikuttavat ympäristö ja olosuhteet, kuten ilman happi- tai vesipitoisuus sekä lämpötila. Kerroksen muodostuminen voi tapahtua luonnollisesti ulkoilman vaikutuksesta tai sitä voidaan edistää tarkoituksellisesti esimerkiksi anodisoinnilla, termisellä oksidoinnilla tai kemiallisella oksidoinnilla. Oksidikerros voi olla paksu ja tiheä tai ohuempi ja rakenteeltaan epätiheä, mikä vaikuttaa sen suojaaviin ominaisuuksiin.

Eri materiaaleilla esiintyy erilaisia oksidikerroksia. Esimerkiksi alumiinissa muodostuu yleensä alumiinioksidia (Al2O3), joka usein toimii hyvänä suoja- ja passivaatiokerroksena. Ruostumattomassa teräksessä korroosiosuojana toimivat kromioksidiset kerrokset (esimerkiksi Cr2O3). Piissä muodostuu piidioksidi (SiO2), jota käytetään eristemateriaalina ja suojakerroksena elektroniikassa. Myös titaniinioksidista (TiO2) ja muiden oksidien muodosta on sovelluksia optiikassa, katalyyttisissä kerroksissa ja pinnoitteissa.

Oksidikerroksen valinta ja käsittely vaikuttavat paksuuteen, tiheyteen ja tarttuvuuteen, mikä määrittää sen kestävyyden, eristävyyden ja vaikutuksen materiaalin mekaanisiin ominaisuuksiin. Kerroksen epäpuhtaudet, halkeamat tai painuma voivat heikentää suojaavuutta, jolloin oksidivektorit voivat alttiiksi korroosiolle tai kulumiselle.