oikeudenkäytäntöön

Oikeudenkäytäntöön viittaa oikeudellisten ratkaisujen ja tulkintojen kokonaisuuteen, jota tuomioistuimet ja viranomaiset noudattavat soveltaessaan lakia. Se muodostaa keskeisen oikeuslähteen sekä lainsäädännön tulkinnan että oikeudellisen päätöksenteon perustan.

Se koostuu erityisesti korkeimpien oikeusasteiden päätöksistä, kuten Korkeimman oikeuden ja Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista, sekä alempien oikeusasteiden ennakkotapauksista. Myös oikeustieteellinen kirjallisuus ja hallinnollinen käytäntö vaikuttavat oikeudenkäytäntöön.

Oikeudenkäytäntöön vaikuttaa merkittävästi siihen, miten lait tulkitaan ja sovelletaan. Se täyttää lakien mahdollisia epäselvyyksiä, ratkaisee tulkinnan kiistoja ja luo ennustettavuutta oikeudenkäynneissä.

Suomessa laki on ensisijainen oikeuslähde; oikeudenkäytäntö täydennä ja ohjaa lain soveltamista. Ennakkotapaukset tarjoavat suuntaviivoja tuleville ratkaisuissa, ja korkeamman oikeusasteen ratkaisut voivat vaikuttaa oikeuskäytäntöön.

Oikeudenkäntöä sovelletaan sekä rikos- että siviiliasioissa ja se ilmenee sekä yksittäisissä ratkaisuissa että oikeuskäytännön kehittämisessä. Se on keskeinen väline oikeudenmukaisen ja johdonmukaisen lain soveltamisen varmistamiseksi.