ohjeellisuuden

Ohjeellisuus on kielitieteellinen käsite, joka kuvaa ilmaisun ohjaavaa tai neuvoa antavaa luonnetta. Se viittaa siihen, kuinka vahvasti lause tai puheenvuoro kehottaa kuuntelijaa toimimaan tietyllä tavalla tai noudattamaan tiettyä ohjetta. Ohjeellisuus voi ilmetä sekä puheen rakenneosien että kontekstin kautta, ja se voidaan nähdä spektrinä kehotuksen ja neuvon välillä.

Ohjeellisuus kattaa erilaisia ilmaisumuotoja, kuten määräykset, suositukset ja kehottavat kysymykset. Syntaktisesti se ilmenee esimerkiksi imperatiivimuodossa tai modaalisissa verbeissä kuten “pitäisi”, “suositellaan” tai “voisitko?”. Kaunis tai kohtelias kehotus voi olla esimerkiksi “Sulje ikkunat.” suhteessa tyytyväisempään pyyntöön kuten “Voisitko sulkea ikkunat?” Prosodialla ja tilannetekijöillä on myös merkittävä rooli, sillä saman lauseen ohjeellisuutta voidaan lisätä tai vähentää intonaation, kohteliaisuuden ja kontekstin kautta.

Ohjeellisuus liittyy myös vuorovaikutukseen, valtasuhteisiin ja kulttuurisiin normatiivisiin odotuksiin. Se heijastuu politii-syysstrategioihin, kasvatus- ja työpaikkakonteksteihin sekä siihen, miten kuuntelija tulkitsee kehotuksen kiireettömäksi, pakottavaksi tai neuvovaksi. Kansainvälisessä tutkimuksessa ohjeellisuus verrataan usein direktiivisyyden ja neuvojen ilmaisutapoihin eri kielissä, jolloin korostuu sekä kielellinen että kontekstuaalinen variaatio.