oftalmologisessa

Oftalmologia on lääketieteen ala, joka keskittyy silmien rakenteiden, toiminnan sekä sairauksien tutkimukseen ja hoitoon. Alaan kuuluu sekä perusnäöntarkastukset että erikoissairauksien hoitoja, ja sen piirissä työskentelevät lääkäreiden lisäksi hoitajat ja diagnostiset ammattilaiset. Tavoitteena on säilyttää tai palauttaa näkökyky sekä ehkäistä näönmenetystä.

Yleisimmät oftalmologian hoitoalueet ovat kaihi, glaukooma sekä verkkokalvon ja sarveiskalvon sairaudet. Lisäksi hoidetaan diabeettista retinopatiaa sekä muita silmäsairauksia, ja tarjotaan hoitoa myös lasten silmäongelmiin sekä silmävammoihin liittyen. Strabismus eli silmien lihasten poikkeavat liikkeet on myös hoidettavien asioiden joukossa. Hoidon tarpeen määrittävät silmän erityispiirteet sekä näön vaikutus arkeen.

Diagnostikka perustuu kliiniseen tutkimukseen, näön arviointiin sekä kuvantamiseen. Käytössä ovat esimerkiksi silmälääkärin käyttämä slits-lamppu, tonometria silmäpaineen mittaukseen sekä oftalmoskopia verkkokalvon tutkimukseen. Kuvantamismenetelminä hyödynnetään OCT:ta sekä verkkokalvon valokuvauksia, joita käytetään erityisesti sairauksien seuraamiseen ja hoitojen suunnitteluun.

Hoito ja erityisratkaisut vaihtelevat sairauden mukaan. Konservatiivinen hoito voi tarkoittaa silmälaseja, piilolinsseja ja lääkitystä. Kirurgiset toimenpiteet ovat yleisiä kaihin hoitamisessa (kaihileikkaus) sekä glaukooman paineenhallinnassa, jossa voidaan käyttää sekä lääkehoitoa että laser- tai kirurgisia menetelmiä. Verkkokalvon sairauksien hoitoon voidaan tarvita injektioita tai laserhoitoa.

Työ on sekä kliinistä hoitoa että tutkimusta. Suomessa oftalmologiksi pätevöityminen vaatii lääkärin tutkinnon jälkeen erikoistumisen oftalmologiaan. Silmälääkäreitä työskentelee sekä julkisessa terveydenhuollossa että yksityisellä sektorilla. Säännölliset silmätarkastukset auttavat ennaltaehkäisemään näönmenetyksiä, erityisesti riskiryhmissä.