näyttöpäätteillä

Näyttöpäätteet ovat varhaisia keskitetyllä laskennalla toimivia käyttöliittymiä, jotka tarjosivat käyttäjälleen pääsyn keskitettyyn tietokonejärjestelmään. Ne koostuivat tyypillisesti näytöstä (usein CRT-ruudusta) sekä näppäimistöstä, ja tiedonsiirto tapahtui sarjaliitäntöjen kuten RS-232:n kautta tai myöhemmin verkon yli. Käyttäjä kirjoitti komentoja näppäimistöllä ja sai vastaukset teksteinä näytölle. Näyttöpäätteet olivat keskeisiä timesharing-järjestelmissä, joissa useat käyttäjät jakoivat saman laskentatehon.

Historiaan liittyy 1960-luvulta alkaen kehitetyt laitteet, jotka mahdollistivat vuorovaikutuksen suurien mainframe- ja minitietokoneiden kanssa. DEC VT100:n kaltaiset päätelaitteet sekä niiden seuraajat muotoilivat standardeja tekstipohjaisille käyttöliittymille, ja niille kehittyivät laajat määritykset sekä protokollat. Kontrollikoodit mahdollistivat perustoiminnot, kuten ohjausmerkinnät ja näytön hallinnan.

Nykyisin fyysiset näyttöpäätteet ovat suurimmaksi osaksi korvautuneet henkilökohtaisten tietokoneiden ja mobiililaitteiden kautta käytettävillä ratkaisuilla, mutta termiä käytetään yhä kuvaamaan etäyhteyksiä sekä virtuaalisia päätelaitteita, joita tarjotaan SSH- tai Telnet-yhteyden kautta. Näin tekstipohjainen vuorovaikutus säilyy oli kyseessä järjestelmänvalvonta, ohjelmistokehitys tai palvelinympäristöjen hallinta. Näyttöpäätteiden perintö näkyy erityisesti terminaaliemulaattoreissa, kuten xterm-tyylisissä sovelluksissa, sekä standardoituna käyttäytymisenä monissa hallintajärjestelmissä.