näkötarkkuus

Näkötarkkuus on silmän kyky erottaa yksityiskohtia ja nähdä muotoja tietyllä etäisyydellä. Se kuvaa sitä, miten terävästi silmä pystyy muodostamaan kuvaa verkkokalvolle ja mitä yksityiskohtia voidaan tunnistaa kontrastin ollessa riittävä. Yleisesti näön tarkkuutta mitataan suorituskykyä mittaamalla optotyyppien, kuten kirjainten, havaintokyvyn standardoidulla etäisyydellä.

Mittaaessa käytetään erilaisia optotyyppejä ja mittaustapoja. Tavallinen lähestymistapa on Snellen-taulu tai sen muunnokset, joissa kerrotaan etäisyydellä erottuvien kohteiden koko kirjainten mukaan. Tulokset esitetään useimmiten decimal-asteikolla (esim. 1,0 = 6/6 tai 20/20), Snellen-lukuna (esim. 6/6) tai logMAR-asteikolla, jossa pienemmät luvut tarkoittavat parempaa tarkkuutta. Tarkkuus testataan yleensä etäisyydellä, joka on 5 metriä (joissakin maissa noin 6 metriä) ja erilaisia harjoituksia voidaan käyttää lasten tai erityistarpeiden mukaan.

Näkötarkkuuteen vaikuttavat monet tekijät. Oikea refraktiivinen korjaus, sarveiskalvodipakko, mykiön kirkkaus sekä silmien yhteistoiminta vaikuttavat tulokseen; valaistus, kontrasti ja motivaatio ratkaisevat myös, kuinka hyvin kirjaimet erottuvat. Lisäksi näköaistin keskeinen visuaalinen tarkkuus kuvaa ainoastaan korkean kontrastin, etäisyyden ja keskittymisen tulosta, eikä esimerkiksi värinäköä tai syvyyden havainnointia.

Näkötarkkuus on olennainen osa näön kliinistä arviointia ja lääketieteellisiä päätöksiä, kuten suoja- ja hoitokäytäntöjä, ajokorttiarvioita sekä linssien tai kaihioperaatioiden suunnittelua. Se antaa kuitenkin vain osan kokonaisnäkökyvystä, joka myös kattaa kontrastikyvyn, silmän liikkeet sekä eteis- ja verkkoherkkyyttä koskevat mõõt-mität.