näköhermo

Näköhermo (nervus opticus, CN II) on toinen kallonhermoista ja tärkeä osa keskushermostoa. Se välittää visuaalista informaatiota verkkokalvolta aivokuorelle. Näköhermo koostuu retinalganglionsolujen aksonien muodostamasta johtosysteemistä; intraokulaarinen osa on tyypillisesti myeliinitön, ja myeliinöitys alkaa lamina cribrosa -alueen takana.

Reitti ja yhteydet: Aksonit kulkevat intraorbitalisessa osasssa, kulkeutuvat optisen canaliksen läpi ja saavuttavat chiasma opticumille, jossa verkkokalvon kuitujen osa risteytyy. Tämän jälkeen muodostuu tractus opticus, joka etenee talamuksen lateraaliseen geniculate ytimeen (LGN). LGN:stä signaali kulkee radiaatioina primaariselle näköaivokuorelle (occipital lobe).

Verenkierto ja kalvot: Näköhermon verenkierto koostuu enintään ophthalmic-arterian haaroista ja piallisesta verisuonituksesta; verkkokalvon ravinnosta huolehtii centralis retinaarteria. Hermon ympärillä kulkevat kolme kalvoa (dura, arachnoidea, pia), ja osa hermon pidemmästä osasta on yhteydessä aivokalvoihin subarachnoidisen tilan kautta.

Kliininen merkitys: Näköhermon vauriot voivat ilmetä optisena neuritina, glaukoomana, papilledemana sekä iskeemisessä näköhermon neuropatiassa. Näköhermoon liittyvät sairaudet voivat aiheuttaa näön heikkenemistä, sumentunutta näkyä sekä levossa esiintyviä tai silmänliikkeisiin liittyviä oireita. Näköhermo on osa keskushermostoa, ja sen vauriot heijastuvat sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti.