näennäistieteitä

Näennäistieteet, myös tunnettuina pseudotieteinä, viittaavat ajattelun ja tutkimuksen menetelmiin, jotka esittävät itsensä tieteellisiksi mutta eivät täytä tieteellisen tutkimuksen perusperiaatteita. Näennäistieteet poikkeavat todellisesta tieteestä siinä, että niiden väitteet eivät ole testattavissa, toistettavissa tai yleisesti hyväksyttäviä tieteellisen yhteisön keskuudessa. Näennäistieteet usein perustuvat uskomuksiin, epämuodollisiin todisteisiin tai pseudotieteellisiin menetelmiin, kuten astrologiaan, homeopatiaan, ufologiaan tai paranormaaliin ilmiöihin, kuten telepatiaan tai esiintymisiin.

Todellisen tieteellisen tutkimuksen keskeisiä piirteitä ovat replikoitavuus, falsifioituvuus ja objektiivisuus. Näennäistieteet usein kieltäytyvät kyseenalaistamasta tai testaamasta väitteitään, vaikka niitä vastaan esitetään vastakohtaisia todisteita. Esimerkiksi homeopatia perustuu ideoihin, joita ei voida tieteellisesti todistaa tehokkaiksi, vaikka se markkinoidaan lääketieteellisenä hoitomuotona. Samoin astrologia, joka väittää kuun ja tähtien aseman vaikuttavan ihmisten kohtaloihin, ei ole tieteellisesti perusteltua, vaikka se on ollut suosittu kulttuurissa vuosisatojen ajan.

Näennäistieteet voivat aiheuttaa haittaa, kun niitä käytetään päätöksenteossa tai hoidossa, koska niiden väitteet eivät ole luotettavia. Tieteellinen yhteisö korostaa näennäistieteiden erottamista todellisesta tieteestä, jotta vältetään harhaanjohtava tieto ja turha resurssien käyttö. Keskustelu näennäistieteistä on tärkeää, jotta ymmärretään, mitkä menetelmät ovat luotettavia ja mitkä eivät.